Haaste 11

Mitä ihanimmat ja kauneimmat kiitokset Tytille haasteesta! Yllätys piristi mukavasti päivää. :)

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 
6. Ei takaisin haastamista.

Kohta 1

1. Aloitan heti tunnustuksella, että inhoan näitä kerro-jotain-itsestäsi -juttuja, koska olen huono keksimään mitään maininnan arvoista.
2. Kerään rumia vihkoja, jotta en kokisi huonoa omaatuntoa niiden täyttämisestä hajanaisilla muistiinpanoilla. Yhdistän kauniit vihot kauniisiin sisältöihin, mitä ei oikein voi sanoa minun vihonkäyttötavoistani.
3. Muistiinpanoni ovat niin ylimalkaisia, etten aina itsekään ymmärrä niitä. Varsinkin satunnaiset yöllä kirjoitetut muistiinpanot unista ovat hyvin, hyvin kummallisia.
4. Puen kotona päälleni järkyttäviä vaateyhdistelmiä, joita siedän vain sen takia, etten itse näe itseäni. Sen sijaan ihmisten ilmoille lähtiessä tälläydyn helposti tunninkin ajan.
5. Yksi lempikirjailijoitani on ehdottomasti Terry Pratchett: hän on kehittänyt upean (ja hullunkurisen) Kiekkomaailman, mahtavia henkilöhahmoja ja toimivia juonia - kaikki parodioiden ja piikitellen nykymaailmaamme. Pidän kovasti hänen huumoristaan ja kirjoitustyylistään.
6. Olen huono käyttämään sanakirjoja, koska bongaan aina kummallisia sanoja, joiden merkityksen haluan selvittää. Lopulta en enää muista, mitä olin alunperin hakemassa.
7. Välillä olen kovin ristiriitainen: arkistointimenetelmänäni on hallittu kaaos, mutta silti olen naurettavan pikkutarkka muille ihmisille kenties merkityksettömistä asioista, kuten värikynien järjestyksestä.
8. Olen äärettömän tarkka kirjojeni kohtelusta. Niihin ei saa tehdä merkintöjä, hiirenkorvia, taitoksia, tahroja, naarmuja, kulumia - ei mitään. Niiden on pysyttävä tismalleen sen näköisinä kuin ne olivat kaupasta ostettaessa. Kuitenkin kirjat voi aivan huoletta sijoittaa lattialle, ja kirjan selän taittaminen auki on ihan ok.
9. Olen todella huono nukkumaan vieraassa paikassa tai tilanteessa.
10. Karkeista syön lähinnä suklaata. Muut karkit maistuvat mielestäni jotenkin kumimaisilta.
11. Osaan sanoa vähintään yhden sanan yli viidellätoista eri kielellä.

Kohta 2

1. Haluaisitko olla vampyyri? Miksi, miksi et?
- Näin fantasialle uskoutuneena on tullut tutustuttua useammankin kaltaisiin tulkintoihin vampyyreista, ja kyllähän ne mieltävä kiehtovat; mikä enemmän, mikä vähemmän. Näiden eri versioiden yhteisenä piirteenä on pitkäikäisyys jopa kuolemattomuuteen saakka, minkä ottaisin jossain määrin mielelläni vastaan: olisi kiehtovaa nähdä, millaiseksi maailma kehittyykään! Jo 1900-luvulla tehtiin monia uusia löytöjä ja keksintöjä, joten seuraisin mielelläni, miten ihmiset eläisivät 2300-luvulla.
Moniin vampyyreihin liitetään myös kauneus. Sen verran pinnallista puolta minustakin löytyy, että en kokisi häikäisevänä vuodesta toiseen säilymistä haittanakaan.
Tästä päästäänkin siihen, miten monia hyviä puolia vampyyreilla on, joita minulla taas ei ole: ikuinen nuoruus, tyrmäävä kauneus ja fyysinen voima. En ole koskaan ollut tavallista vahvempi tai nopeampi, joten vaihtelu virkistäisi.
Joka kolikolla on silti kääntöpuoli: Jaksaisinko olla jatkuvasti yli-inhimillisen voimakas? Kyllästyisinkö varomaan lopunikääni hauraita ihmisiä ja petollisen heppoisia betoniseiniä? Ärsyttäisikö silmiinpistävä upeus ja ruumiinrakenne loppuviimein?
Pahinta olisi varmaankin ikuisen elämän tuoma yksinäisyys, eritoten jos olisin ainoa lajiani. Mitä iloa olisi tarkkailla ihmisiä satoja vuosia, jos en voisi koskaan ystävystyä kuin murto-osaksi elinajastani? Ikisinkkuuskin saisi ihan uuden merkityksen.
Sitten on vielä vampyyrien tunnusomainen piirre, verenhimo. Jo pelkkä ajatus veren juomisesta ällöttää, puhumattakaan siitä, miten veri pitäisi hankkia. Sitä paitsi rakastan herkkuja! Olisi ikävä luopua niistä.
Pohdintani perustuivat nyt siis siihen oletukseen, että vampyyri olisi juuri sellainen kuin millaiseksi sen itse kuvittelen. Miinuslistaan saa mukavasti lisättyä kohtia, jos ajatteleekin, että vampyyrit ovat lähinnä hirviöitä tai kimaltelevia keijuja (vaikkakin mieluummin olisin jälkimmäinen kuin hirviö).

2. Muisto jota et antaisi pois mistään hinnasta
Tähän on paljon vaikeampi vastata, koska vampyyriutta olen pohtinut monta kertaa aikaisemmin. Minulla, kuten varmasti kaikilla, on lukuisia muistoja, enkä tahtoisi unohtaa niistä suurinta osaa. Tämän takia en pysty nimeämään mitään yksittäistä muistoa, vaan aion listata useamman.
Ulkopuolistenkin silmissä merkittävimpiin muistoihini kuuluu ehdottomasti ensimmäinen koulupäivä ja ylioppilaaksi pääseminen - pitkän tien alku ja loppu. Samaan kategoriaan menevät rippileiri ja kissojeni nouto monta vuotta sitten, jolloin ne olivat vain muutaman viikon ikäisiä.
Sitten sirpaleisempia, muista ehkä vähäpätöisempiä, mutta minulle tärkeitä muistoja eri kesiltä: Muistan, kuinka makasin trampoliinilla, aurinko paistoi ja oli lämmin. Muistan, kun luin kirjaa vaahteran varjossa muutaman vuoden takaisena hellekesänä, kun en jaksanut tehdä mitään muutakaan. Muistan kun lapsena leikin kaverien kanssa kauppaa ja revimme puista lehtiä "silakoiksi". Muistan, kun kerran leikkikentällä alkoi satamaan ja ryhmän ohjaajat veivät meidät läheiseen seurakunnan omistamaan taloon leipomaan suolataikinaa.
Samankaltaisiin muistoihin kuuluu myös hajut: erään piano-opettajani todennäköisesti hajuvesi, joka tuoksui koko luokassa, kielot, hetki sateen jälkeen, pakkaslumi, meri...
Ehkä kuitenkin tärkein muisto on tunne siitä, että olen ollut onnellinen. Olisi hirveää unohtaa, miltä minusta on aiemmin tuntunut. Jos kaikista muistoista katoaisi ilo ja tyytyväisyys, ne menettäisivät merkityksensä, ja voin vain kuvitella, miten hirveitä se tekisi mielenterveydelle. Ehkä tämä oli vähän ympäripyöreä vastaus, kun en valinnutkaan mitään "hetki jona suutelimme sateessa amorinnuolten lennellessä huti ohikulkijoihin ja sateenkaaribiisien soidessa".

3. Mikä on ärsyttävin puolesi?
Kuten muistoja, ärsyttäviä puoliakin on monta ja monenlaista.
Omalta kannaltani ehkä perfektionismi. Tokihan täydellisyydentavoittelussa on paljon hyötyäkin, mutta hyvin usein se vain hidastaa etenemistä ja jopa tappaa kaiken innon: jos huomaan tehneeni sukkaa kutoessa mokan viisikymmentä kerrosta sitten, minun on pakko purkaa koko homma, jotta saan korjata virheen. Samoin olisin saattanut kirjoittaa paljon useampia tarinoita, jos itsekriittisyyteni ei olisi ollut esteenä.
Perfektionismi vaikuttaa myös siihen, miten näen muut ihmiset - tai paremminkin heidän työnsä: en tuomitse niinkään virheettömyyden kuin vaivannäön perusteella. Kelpuutan hyvinkin huonotasoisen työn ilman sen kummempia mietteitä, jos sen eteen on todella tehty paljon. Jos se on tehty hutaisemalla ja koko hommasta paistaa läpi huolimattomuus, tunnen itseni pettyneeksi. "Olisit pystynyt parempaankin, mitä tämä nyt on!" ajattelen ymmärtämättä, että aina ei tarvitse tehdä täydellistä jälkeä.
Muiden kannalta on vaikeampi ajatella, mikä mahtaisi ärsyttää heitä minussa. Ehkäpä huumorini; rakastan sarkasmia ja välistä hyvinkin heikkotasoisia vitsejä, jotka todennäköisesti huvittavat eniten vain itseäni.
Lisäksi minulla on jonkinlainen tarve opettaa ja korjata, jos huomaan toisen tekevän virheen. Sen voisi tulkita pätemiseksi ja oman itsensä korostamiseksi, mistä loukkaantuminen olisi ihan ymmärrettävää.

4. Pahoin tapasi?
En tiedä, onko minulla mitään erityisen pahaa tapaa. Kenties epämieluisten tehtävien välttely tekemällä jotain ihan muuta, mutta toisaalta vähän jokainen taitaa harrastaa samaa.
Hitauteni aiheuttaa myös pahoja tapoja: en osaa toimia nopeasti, joten seison suihkussa aivan liian kauan, valitsen vaatteita minuutteja ja myöhästelen tapaamisista.
En keksi enempää pahoja tapoja. Tietty ärsyttävät puolet liittyvät pahoihin tapoihinkin, ja nehän tuli jo listattua.
(Oikeasti syy on eteläpohjalaisuuteni. Täällähän ollaan liki täydellisiä, vain heikkoudet puuttuu!)

5. Tavara jota varjelisit hengelläsi. Miksi?
Sellaista tavaraa ei varmaan olekaan, joka ajaisi oman henkeni edelle. Vaikka olenkin kiintynyt moneen esineeseen tai sen herättämiin muistoihin, loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että krääsää saa aina edellisten tilalle, kun taas henki on kertakäyttötavaraa. Näin ollen en keksi mitään, minkä puolesta huutaisin "ennemmin minä kuin mummon perintövaasi!"
Jos käsitetään kysymys vähemmän kirjaimellisesti, vastaan rippiristini. Olen tullut suorastaan riippuvaiseksi siitä: mikäli se ei olekaan kaulassani, tunnen oloni oudon alastomaksi. Lisäksi se on muisto rippikouluajoilta. Suurin syy sen tärkeyteen on kuitenkin kiintymykseni siihen; se on roikkunut kaulassani monta vuotta, joten se on ollut lähempänä minua kuin mikään muu esine.
Samoin minulle tärkeitä ovat kaikki, mihin olen laatinut suunnitelmiani tarinoiden suhteen. Käytännössä tämä tarkoittaa vihkoja ja tietokonetta, joista jälkimmäisellä on lisäarvoa yhteydenpito- ja tiedonetsintävälineenä.
Vielä pitää mainita päiväkirjani. En ole kirjoittanut kovinkaan usein, mutta olen pitänyt tuota sitäkin kauemmin. Siitä näkyy sekä ajattelun kypsyminen että käsialan kehitys, joten vaikka sisältö onkin lähinnä nolottavaa tai samantekevää, kirja muuten on tärkeä.
Yhteisenä tekijänä näille kaikille on siis jonkinlainen läheisyys itseeni. Erityisesti vihkojen arvoa nostaa niiden käyttötarkoitus: ne toimivat muistini jatkeena, koska muuten unohtaisin monta tärkeää kehittelemääni asiaa. Mikäli vihot tuhottaisiin, häviäisi samalla monen vuoden työ ilmaan, enkä muistaisi siitä omin voimin kuin murto-osan.

6. Henkilö jota arvostat. Miksi?
Äitini sekä isoäitini, jotka jaksavat tehdä yllättävän paljon vielä vanhoinakin. Haluaisin ehdottomasti olla samanlainen sitten, kun itse olen heidän ikäisensä.
Arvostan myös Terry Pratchettia ja J.R.R. Tolkienia, koska he ovat tehneet jotain mihin itsekin tähtään: luoneet ihan oman maailmansa, ja Tolkienin tapauksessa, oman kielensä. Lisäksi he ovat kirjoittaneet todella suosittuja kirjoja. Vaikka en itse suunnittele kirjailijan uraa, he ovat silti esikuviani.


7. TV-sarja jota seuraat aktiivisesti?
Minun kohdallani TV-sarjoja tulee ja menee, koska jostain syystä kiinnostun aina vain muutaman jakson näytettävistä sarjoista. Nyt alkukeväästä seurasin Suomen surkeinta kuskia, joka toimii yhä henkisenä tsemppauksena: vertaan ajajia itseeni ja nautin suuresti, kun saan huomata, etten olekaan aivan toivoton. :D Olen ollut kuskina kovin harvoin, joten itsetunto sillä saralla ei ole huipussaan. Sen lisäksi, että arvotan muiden kautta omaa ajamistani, olen napannut sarjasta myös vinkkejä. Tuskinpa tulen koskaan peruuttamaan asuntovaunun kanssa, mutta nyt tiedän ainakin teoriassa, miten sen pitäisi tapahtua. (Ja erityisesti tietäisin, mikä voisi mennä vikaan ja miten!)
Jonkin aikaa olen nyt seurannut Olipa kerran:ia. Ihastuin siihen, miten sarjassa näytetään samaan aikaan sekä satumaailman että oikean maailman tapahtumia rinnakkain. Tätä kuitekin poljettiin aika kauan paikallaan, joten ehdin jo säikähtää, että se siitä sarjasta. Nyt kakkoskauden alkaessa tuli hieman uudet kuviot juoneen, mutta pelkään yhä, että tähän jämähdetään liian kauaksi aikaa. Kyllästyn nopeasti, joten jos koko kausi aiotaan vain tuskailla sitä, miten Lumikki ja tämän tytär pitäisi saada takaisin, niin plääh! Toivo elää onneksi vielä.
Suosikkini, joka tosin nyt on toistaiseksi tauolla, on Doctor Who. Jokin siinä sarjassa vetoaa masokistiseen puoleeni, niin että katson joka tapauksessa, vaikka jälkikäteen tärisen kauhuissani kavahdellen patsaita.

8. Lempikielesi?
Tämä on todella vaikea kysymys, koska rakastan vähän joka toista kieltä. Suomi on aivan ihana vähäisen konsonanttimäärän, vokaalisoinnun ja sanojen rikkauden takia. Esimerkiksi pidän Kalevalan runoista, joita on hyvin hankala kääntää millekään toiselle kielelle. Pidän myös suomen taivutuksista: tuntuu upealta osata puhua kieltä, jossa on näin paljon sääntöjä! :D Lisäksi suomi on yksi harvoista Euroopassa puhutuista ei-Indo-Eurooppalaisista kielistä, mikä saa sen tuntumaan erityislaatuisemmalta. Kuitenkin suomella on myös sukukieliä, joitten eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä vertailen huvikseni. Myös suomi itsessään jakautuu useisiin murteisiin, joiden vertaaminen on kahta hauskempaa siksi, että ymmärrän mitä luen. :D
Venäjästä pidän sen erilaisuuden takia: vaikka se onkin sukua germaanisille ja romaanisille kielille, yhtäläisyyksiä on kovin vähän. Muun muassa olla-verbi puuttuu kokonaan, eikä menneisyyttä voi ilmaista kuin yhdellä ainoalla aikamuodolla, joka vastaa jossain määrin suomen imperfektiä. Sen sijaan verbejä tarkennetaan aspekteilla. Ylipäänsä kaikki merkitykset tuntuvat olevan lievästi vinksallaan: kaikessa on jotain tuttua ja loogista, mutta sitten mikään ei olekaan kuin pitäisi. Joku voisi pitää sitä lannistavana, mutta minusta sen haastavuus on vain kiinnostavaa. On mukavaa, että saa itse ajatella, ymmärtää ja oivaltaa.
Lisäksin rakastan venäjän liudentuneita (ljaa, njaa -tyylisiä) konsonantteja! Minun korviini venäjä kuulostaa pehmeältä ja pulppuilevalta kieleltä. :D ("Pulppuilevuuden" syynä lienee suomesta poikkeava intonaatio ja sanapainot.)
Suomen ja venäjän lisäksi osaan vain englantia ja ruotsia, joista kumpikaan ei ole erityisemmin lempikieleni. (Britti)englannista pidän kyllä, esimerkiksi sen historian vuoksi. Rakastan myös joitain sen murteista. Korviini englanti ei kuitenkaan kuulosta sen enempää rumalta kuin kauniiltakaan. Olen toisaalta jo liian tottunut siihen, toisaalta taas en ole perehtynyt tarpeeksi, jotta voisin ihailla sitä kieliopin tai muun vastaavan vuoksi. Oikeastaan englannista on tullut minulle jonkinlainen vieraan kielen prototyyppi, johon suomen ohella vertaan muita kieliä.
Varsinaista lempikieltä minulla ei siis ole. Pidän lukuisista kielistä, mutten mistään ylitse muiden. Ehkä vähän tylsästi voisin vastata, että suomi, onhan se loppujen lopuksi äidinkieli.

9. Mihin maahan haluaisit muuttaa?
Pidän kovasti Suomesta ja ainakin toistaiseksi aion elää täällä. Jos kuitenkin olisi pakko muuttaa toiseen maahan pysyvästi, valitsisin joko samankaltaisen tai muuten tutun kulttuurin. Kielellä ei sinänsä ole merkitystä, koska uskoisin oppivani (melkein) minkä tahansa kielen ensimmäisten vuosien aikana tarpeeksi hyvin, jotta selviäisin.
Todennäköisesti päätyisin Iso-Britanniaan: Kulttuurishokki olisi pienempi, kun kommunikaatio onnistuisi heti alusta alkaen. Samoin sopeutuminen olisi helpompaa, koska Britannia kuuluu länsimaihin ja siten sen elintaso ja yleiset arvot ovat suhteellisen samat kuin Suomessakin.

10. Paras näyttelijä?
Ulkomaalaisista tulee ensimmäisenä mieleen David Tennant, Helena Bonham-Carter ja Johnny Depp, vaikka pidän monista muistakin näyttelijöistä. Suomalaisista taas tykkään Aku Hirviniemestä ja Krista Kososesta.
En osaa oikein perustella tätä mitenkään. Minusta he vain ovat taitavia työssään! :D

11. Leffa jonka viimeksi katsoit?
Olen todella huono katsomaan leffoja, joten edelliskerrasta on vierähtänyt jo viikkoja. En muista millään, mikä mahtaisi olla viimeisin näkemäni elokuva.
Ajattelin kuitenkin katsoa tänään Azkabanin vangin.

Kohta 3

1. Mihin fiktiiviseen maailmaan tai kaupunkiin haluaisit syntyä?
2. Jos olisit kirjan päähenkilö, millainen olisit? Mikä olisi suuri seikkailusi?
3. Millä kielellä luet mieluiten? Miksi?
4. Vanhin kirja, jonka olet lukenut? (Kerro toki, miten päädyit lukemaan sen! :)
5. Paras kirja, jonka olet lukenut? Miksi? Milloin?
6. Mikä oli lapsuutesi lempisatu? Entä nyt?
7. Kuinka paljon kirjan kannet vaikuttavat lukuvalintaasi ja -kokemukseesi?
8. Samaistutko helpolla päähenkilöön vai johonkuhun toiseen?
9. Kannatatko kirjoissa hyviksiä vai päädytkö kerta toisensa jälkeen pahisten leiriin?
10. Kuka kirjailija on tehnyt sinuun suurimman positiivisen vaikutuksen? Entä negatiivisen?
11. Miksi luet kirjoja?

Näyttäisi siltä, että kaikki ovat jo tämän haasteen jossain vaiheessa saaneet. Siksi heitän tällä nyt sattumanvaraisesti lukijoitani ja toivon hartaasti, etteivät he ole vielä ehtineet osallistua tähän haasteeseen.

1. uppoa hetkeen
2. Hanurista
3. Pihin naisen elämää

Tämän enempää blogeja en löytänyt, joten loput 8 saavat valita itse itsensä. :D Ilmoita toki, jos otit haasteen vastaan!